Työmaaharjoittelut ovat osa rakennusarkkitehdin opintoja

 

Tuleva rakennusarkkitehti Inka Eira kävi hakemassa kokemusta työmaalta

Inka Eira opiskelee toista vuotta rakennusarkkitehdiksi Savonia-ammattikorkeakoulussa Kuopiossa. Rakennusarkkitehdin opintojen pariin hän päätyi sattumien kautta; hän kuuli työstä tuttavaltaan ja alkoi tutkiskelemaan alaa enemmän. Luova, looginen ja projektiluontoinen työ alkoi heti kiinnostaa. Alavalintaan vaikuttivat myös erinomainen työllisyystilanne ja jatko-opintomahdollisuudet.

Tulevaisuudessa Inka suunnittelee jatkavansa opintoja Oulun yliopistossa. Maisterin paperit mahdollistaisivat myös suurempien kohteiden suunnittelun, sillä rakennusarkkitehdit toimivat yleensä pääsuunnittelijoina pientalokohteissa. Mutta ennen sitä vuorossa on nykyiset rakennusarkkitehdin opinnot ja myös niihin tiiviisti sisältyvät harjoittelut.

Ensimmäisen vuoden harjoittelun Inka suoritti KOTI Rakentajat Kuopio Oy:n työmailla. Ennen kesää Inkalla ei ollut vielä rakennusalan työkokemusta, joten kyseessä oli haalariharjoittelu rakennusapulaisen tehtävissä.

Kesä yllätti monipuolisuudellaan

Edelliskesän kokemuksestaan KOTI Rakentajilla Inka mainitsee ensimmäisenä sen, kuinka nopeasti työmaalla pääsi tekemään myös ammattilaisten tehtäviä, vaikkei hänellä aiempaa kokemusta ollutkaan.

”Kesä ei mennyt pelkästään yhtä tehtävää hoitaessa, vaan sain parin kuukauden aikana kattavan kuvan sisäilmakorjauksen eri työvaiheista”, toteaa Inka. Harjoittelu piti sisällään maalausta, rakenteiden purkua, eristeiden laittoa sekä suojauksien rakentamista. Inka kiitteleekin työnjohtoa ja kokeneempia työkavereita hyvästä perehdytyksestä ja siitä, että hänelle annettiin nopeasti vastuuta.

Inka muistelee mennyttä kesäänsä: ”seinien maalaus yllätti nautinnollisuudellaan, sillä homma oli jopa rentouttavaa ja samalla näki heti työnsä tuloksen.”

Arki antoi oppia

Työskentelyn Inka kertoi kokeneensa johdonmukaisena ja hänellä oli koko ajan tieto siitä, miksi hän tiettyä työtä tekee. Palkitsevaa oli myös se, kun sai tehdä pikkutarkkoja tehtäviä, vaikka alkuun vauhti ei luonnollisestikaan ollut aivan samaa kuin kokeneilla konkareilla. Inka kertookin olevansa luonteeltaan pikkutarkka ja kiinnittävänsä huomiota yksityiskohtiin.

”Suurempia haasteita ei kesän aikana tullut vastaan, mutta välillä taukojen kellontarkka ajoittaminen ei ollut niin mieleistä; kellon lyödessä 11 olisin mieluummin jatkanut työskentelyä hetken aikaa, että olisi saanut tekemänsä työnvaiheen loppuun ennen lounaalle lähtöä”, naurahtaa Inka.

”Itse työssä ei tullut vastaan mitään ylitsepääsemätöntä ja työ oli sopivan haastavaa. Joka viikko tuli vastaan jotain uutta, mutta työkaverit ja työnjohtajat olivat aina valmiita neuvomaan ja jakamaan vinkkejä. Myös pienten erehdysten kautta tuli oppia tulevaisuuteen, esimerkiksi lasivillatuotteiden kanssa työskennellessä kannattaa laittaa pitkähihainen paita tai takki päälle”, Inka muistelee hymyillen.

Haalariharjoittelun myötä oppia myös tulevaisuuden suunnittelutehtäviin

Vaikka Inka suuntautuukin suunnittelutehtäviin, pitää hän opintoihin liittyvää haalariharjoittelua erittäin hyödyllisenä, sillä harjoittelun aikana pääsee näkemään, miten työmaalla käytännössä toimitaan. Suunnitelmissa on hänen mukaansa tärkeää huomioida se, kuinka työt voidaan oikeasti toteuttaa.

Valmistumisensa jälkeen Inka toivoo pääsevänsä työhön, jossa on pysyvä työympäristö ja työkaverit, joiden kanssa pystyy tekemään innovatiivisia ja yhteiskuntaa muuttavia ratkaisuja sopivan pienillä teoilla. Hänen mukaansa monet arkkitehdit tekevät monesti toisia arkkitehtejä kiinnostavia suunnitelmia sen sijaan, että he keskittyisivät siihen mitä tavalliset ihmiset haluavat.

Ensimmäisen harjoittelun perusteella hän voi suositella KOTI Rakentajia harjoittelupaikkana. Hän pääsi hyvän perehdytyksen ansiosta tekemään heti mielekkäitä ja ”oikeita” töitä. Kaiken lisäksi hakeminen oltiin tehty helpoksi; riitti kun täytti yksinkertaisen yhteystietolomakkeen koulun aulassa. Työpaikkaa tarjottiin hyvissä ajoin keväällä, joten työn vastaanottaminen oli helppo valinta.

11.3.2020

Teksti: Olli Malkavaara