”Rekrytointi on pakkopullaa”

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa sinulta on tiimistä lähtenyt aivan huipputyöntekijä pois ja nyt pitäisi miettiä, että mistä löytyisi edes puoliksi yhtä hyvä kaveri tilalle? Luultavasti olet. Ja me puolestamme ollaan oltu lukuisia kertoja auttamassa tällaisessa paikkauksessa ja koettu toisen tuska onnistua.

Rekrytointi koetaan toisinaan pakolliseksi pahaksi ja aikaa vieväksi pakkopullaksi – ja sitä se toisinaan onkin. Liian usein rekrytoinnissa on kiire läsnä ja kiireessä hosuessa ei tule – no tiedätte sanonnan.
Kiireen lisäksi suurimmat tuskat tulevat joko a) vaikeudesta löytää sopivaa ihmistä tai b) aiheellisesta pelosta hukkua kymmeniin ja kymmeniin hakemuksiin. Jos hakemuksia tulee esimerkiksi 41 kappaletta ja käytät niiden läpikäymineen keskimäärin 10 minuuttia, niin siihen on mennyt jo lähemmäs 7 tuntia eli melkein työpäivän verran.

Siihen lisäksi soittotiedusteluihin vastaamiset, haastatteluiden sopimiset, itse haastattelut yhdestä kolmeen kertaan, suosittelijoiden tarkastelut, kiitos ei -viestit ja soitot (jotka nekin pitää nykyään tehdä laadukkaasti, muuten tulee someen porua perästä päin..). Samaan aikaan pitäisi tehdä ne omat, oikeat työtkin. Eikö tässä voisi päästä helpommalla, on monen päättäjän ajatus.

 

Mikä on muuttunut viime vuosien aikana

Vuoteen 2021 muistetaan ”osaajapulan vuotena”, jota se tietyillä toimialoilla olikin. Vaikka Suomen talous konttasi edelleen, monella yrityksellä pyyhki hyvin. Korot olivat alhaalla ja kauppa kävi. Uskallettiin investoida ja laajentua. Osaajista alkoi olla pulaa, joka joidenkin kohdalla jarrutti kasvua. Tällöin tyypillinen yhteydenotto meillekin oli ”näyttää hyvältä ja tarvittaisiin uusi myyjä/hitsaaja/projektipäällikkö. Ei olla itse löydetty tai ehditty etsiä. Voitteko auttaa?”

Mikä muuttui? Venäjä, sota, inflaatio, alv korotus ja sähkön hinta nyt ainakin. Kasvu sakkasi ja haave kasvusta vaihtui monella yrittäjällä ja yrityksellä taantuman huoleksi. Arvatkaapa mitä se on tarkoittanut osaajamarkkinoille? Pois lukien muutamat alat ja roolit, niin osaajapulasta ei ole tietoakaan. Nyt vallitsee hakija-aallosta johtuva hakijaähky. Rekrytointiin se on tarjonnut uuden haasteen, nimittäin ajankäytöllisen. Rekrytoinnin aloittamista mietitään lähtökohtaisestikin todella tarkkaan, nyt siihen päätökseen pitää ottaa vielä entistä enemmän huomioon paljonko se sitoo ihmisiä ja työtunteja.

Markkinamies neuvoo markkinoimaan

Menneen vuoden aikana silmiin on osunut toistuvasti markkinointitoimiston edustajien suusta viesti: ”nyt kannattaa markkinoida, koska muut eivät taantumassa markkinoi ja oma viesti pääsee paremmin esille”.  Tässä on varmasti paljon totta, mutta itselle se kuulostaa samalta, kuin automyyjä neuvoo ostamaan autoa. Suhtaudun pienellä varauksella.

Sama vika vaivaa etenkin LinkedInin puolella meidän toimialaamme. Rekrytoijat huutaa ilosanomaa, kuinka nyt on hyvä hetki rekrytoida! Itsellä on sekä rekrytoijan että yrittäjän lakki päässä, mutta en minä osaa sanoa, että kannattaako rekrytoida. Joissain yrityksissä ihan varmasti kannattaa ja toisissa ei missään nimessä. Se tiedetään tasan tarkkaan parhaiten kunkin yrityksen sisällä. Sen osaan ainoastaan sanoa, että mikäli se tarve on, niin silloin osaamme olla apuna.

Menipä teillä hyvin tai heikosti, niin sitkeyttä ja rohkeutta arkeen ja iloa laiturin nokkaan,

Olli Malkavaara,

varatoimitusjohtaja

050 568 1313