Miltä tuntuu taantumassa 2024?

What a wonderful world vai keskellä kurjuuden?

Taantuma alkoi lyödä lonkeronsa meille loppuvuodesta 2023, ja alkuvuotta 2024 on leimannut sen taklaaminen. Päivittäistyö ei ole miksikään muuttunut ja paljon on saatu uutta asiakasta kyytiin. Budjettitasoa ei saavuteta, mutta edelleen yhtiö tekee hyvää tulosta ja palveluportfolio on kasvanut. Markkinoinnin suhteen otettu isoja askeleita eteenpäin ja siellä vaikutus tulee viiveellä. Myynnin aktiivisuustaso ja tarjouskanta on ennätystasolla, joka lupaa hyvää tulevalle. Kaikki asioita, mitä on tavoiteltu ja mitä on alettu aktiivisemmin johtaa. Asiat siis toimivat ja pitkä näkymä on erinomainen.

Omassa päässä ajatukset lipuvat kuitenkin tunnelmasta toiseen. Hyviä uutisia seuraa huonot. Tai toisinpäin. Pyrin näkemään trendiä ja isoa kuvaa, mutta siihen tulee jatkuvasti säröilyä ja halkeamia. Ei näe selkeästi. Ennustettavuus on joskus yhden puhelinsoiton päässä – ja suunta voi olla ylös tai alas. Huolia on riittänyt jokaiselle päivälle. Jatkuvasti, jopa päivittäin, tulee reflektoitua eri ratkaisuja – oliko ne oikeat vai väärät? Oliko ne oikea-aikaiset? Mitä jos? Entä jos antaisi vaan mennä, rennosti?

Oman twistinsä pohdintaan tuo myös aikaperspektiivi. Sidonko jonkun muun käsiä tällä ratkaisulla? En aio olla tässä positiossa loputtomasti, enkä halua olla jarruna kehitykselle. Mihin asti tulevaisuuteen luotaavia ratkaisuja on järkevää tehdä ja mitkä voi unohtaa muiden murheeksi.

Päätöksiä on kuitenkin tehty määrätietoisesti. Ei ole jääty haaleaan veteen vellomaan. On vaihdettu kumppaneita, muutettu organisaatiota ja vastuita. Jokaista ratkaisua on edeltänyt tiivis pohdinta ja punnitseminen, ja sitten vaan kovaa ajoa kohti uutta. Päätös on aina parempi kuin sen välttäminen. Päätös johtaa johonkin, jota ehkä pystyy paremmin johtamaan. Päättämättömyys ajaa kaaokseen ja ajelehtimiseen.

Oma fiilis on vaihdellut ilosta ja helpotuksesta v…tukseen ja päinvastoin. Asiat sattuvat ja tuntuvat, kuten pitääkin. Ilman sitä voisi keskittyä keittelemään kahvia ja ostamaan kauramaitoa toimistolle.

Tukea ja sparria taantumaan – Johdon PT

Tässä ajassa osaa arvostaa hyvää hallitusta. Voin nojata johonkin. Joskus saan työnnön eteenpäin tai saan asiaan perspektiiviä – ei vellomani asia olekaan niin iso. Omassa organisaatiossa on myös vahvoja osaajia, jotka ovat aina olleet valmiina sparraamaan asioista. Saan perspektiiviä ja uutta näkökulmaa tai toisaalta vahvistusta näkemykseen. Uskallan olla keskeneräinen ja haavoittuva, antaa sen näkyä.

Ulkopuolelta en ole sparria hankkinut. Hallitus on toiminut venttiilinä. Jos sitä ei olisi ollut, voisi tunnelmat olla yksinäiset. Kollegiaalinen tuki ja ajatustenvaihto on erittäin tärkeää, jotta pystyy pitämään katseen pallossa. Ja koska ulos näkee aina selkeämmin kuin sisälle, olen tarjonnut omaa Johdon PT palvelua kollegoille.

Palvelussa on kyse siitä, että pystyn helposti samaistumaan johdon haasteisiin ja tarjoamaan omia kokemuksia auttamaan ratkaisuissa. Joskus päätös on jo tehty, mutta sen jalkauttamiseen tarvitaan vahvistusta. Sparraus antaa myös itselle energiaa ja uusi näkökulmia.

Tulevaisuus on jo täällä

Tulevaisuus on tila, jota rakennetaan nyt. Pitää suhtautua asiaan niin, että me rakennamme oman tulevaisuutemme. Emme aio olla lastuna virrassa ja katsoa mitä tapahtuu. Teemme koko ajan ratkaisuja, jossa tähdätään siihen tilaan, jossa haluamme olla. Uskomme, että tulevaisuudessa on tarjolla paljon voittamisen mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Jaamme pieniä positiivisia signaaleja toisillemme.

Pidetään huolta ja hauskaa

Kaiken jänkäämisen ja vääntämisen keskellä on pakko pitää hauskaa. Ei tämä lopulta niin vakavaa ole. Ota meidän somekanavat seurantaan ja katso vaikka suorahakumiehen seikkailut headhuntingin maailmassa. Joskus somekanavissamme vilahtaa myös kummelimaisia hahmoja kertomassa vaikka naisasiaa vastuullisuushengessä. Nämä piristävät kummasti perusasiallista somevirtaa.

Avoimuus ja kaiken olennaisen jakaminen on meidän valinta. Tulosta ei piiloteta eikä haasteita salata. Kaikki tiedetään missä mennään.

Juice lausui taannoin, että musta aurinko nousee. Niin mustakin.

Teksti: Harri Apell